Luukas kertoo evankeliumissaan, että Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretiin (vrt. Luuk. 1:26) neitsyt Marialle ilmoittamaan hänelle, että hänestä tulisi Messiaan, Vapahtajan, äiti, jota kaikki juutalaiset odottivat.
Noin kaksituhatta vuotta sitten Nasaret oli lähes kaikille tuntematon kylä. Tuohon aikaan keisarillinen Rooma loisti loistossaan. Välimeren rannoilla oli monia vauraita kaupunkeja. Kauppiaiden ja merimiesten vilske tulvi monille satamakaupunkien tai kauppapaikkojen kaduille ja aukioille. Nasaret sen sijaan oli kourallinen köyhiä taloja, jotka sijaitsivat kallioisilla niemekkeillä Ala-Galileassa. Jopa alueellaan sillä ei ollut suurta merkitystä.
Sepphoriksen kaupunki, jonne suurin osa alueen kaupallisesta toiminnasta keskittyi, oli vain reilun kahden tunnin kävelymatkan päässä. Se oli vauras kaupunki, jossa oli rikkaita rakennuksia ja tietty kulttuuritaso. Sen asukkaat puhuivat kreikkaa, ja heillä oli hyvät suhteet kreikkalais-latinalaisen älymystön kanssa. Nasaretissa sen sijaan asui muutamia juutalaisia perheitä, jotka puhuivat arameaa.
Suurin osa asukkaista harjoitti maanviljelyä ja karjankasvatusta, mutta oli myös José kaltaisia käsityöläisiä, jotka kekseliäisyydellään ja vaivannäöllään tarjosivat hyviä palveluja maanmiehilleen tekemällä puusepän- ja sepäntyötä.
Marian talo oli vaatimaton, kuten naapureidenkin. Siinä oli kaksi huonetta. Sisempi huone oli luola, joka toimi viljavarastona ja ruokakomerona. Kolme sisäisen huoneen edessä olevaan kallioon kiinnitettyä savi- tai muurattua seinää kannattivat oksista, puusta ja lehdistä rakennettua runkoa, joka toimi kattona ja muodosti talon ulomman huoneen. Valo virtasi sisään ovesta.
Siellä heillä oli joitakin työvälineitä ja vähän huonekaluja. Suurin osa perhe-elämästä tapahtui ulkona, talon ovella, ehkäpä kesähelteitä lievittävän viiniköynnöksen varjossa.
Lähes kaikilla sen naapureilla oli samanlainen talo. Arkeologiset kaivaukset ovat tuoneet esiin osia muinaisesta Nasaretista. Talot hyödynsivät maaston lukuisia luolia rakentaakseen kellareita, siiloja ja säiliöitä ilman suuria muutoksia.
Lattia oli hieman tasoitettu luolan edessä, ja tätä aluetta ympäröivät elementtiseinät. Mahdollisesti perheet käyttivät tämän huoneen lattiaa nukkumiseen.
Päivä alkoi auringonnousulla. Yksinkertainen rukous, kuten Shema, ja sitten alkoi kova työ. Shema on Raamatusta otettu rukous, joka alkaa hepreaksi tuolla sanalla ja kuuluu näin: "Shema Israel (Kuule, oi Israel), Herra, meidän Jumalamme, on yksi Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.
Pitäkää sydämessänne nämä sanat, jotka sanon teille tänään. Sisällyttäkää ne lapsiinne ja puhukaa niitä heille, olittepa sitten kotona tai matkalla, olittepa sitten makuulla tai seisomassa. Sitokaa ne merkkinä käteenne, laittakaa ne merkkinä otsaanne. Kirjoita ne talosi ovipylväisiin ja portteihisi." (Dtn 6:4-9).
Yksi ensimmäisistä tehtävistä, jotka tehtiin joka päivä rukouksen jälkeen, oli leivän, päivittäisen perusruoan, valmistaminen. Tätä varten Maria jauhoi ensin vehnän tai ohran jyvät jauhoiksi, kuten naisilla oli tapana tehdä. Joitakin Herran ajan kotimaisia kivimyllyjä on löydetty, joita käytettiin tähän tehtävään.
Jauhot sekoitettiin sitten veteen ja hieman suolaa, jotta saatiin taikina, johon lisättiin ripaus hiivaa - paitsi pääsiäisen aikaan. Hapatetusta taikinasta valmistettiin hyvin ohuita kakkuja tai sämpylöitä, jotka paistettiin uunissa tai haudattiin hiillokseen ja syötiin vastapaistettuina.
Päivittäinen ateria olisi melko samanlainen kuin mitä nykyään tunnemme Välimeren alueilla. Leipä rikottiin käsin ilman veistä, ja se syötiin yksin tai öljyn kanssa, ja sen seurana oli viiniä, maitoa, hedelmiä ja mahdollisuuksien mukaan lihaa tai kalaa. Maitoa säilytettiin yleensä ommelluista vuohen nahoista tehdyissä viinipulloissa, joista sitä juotiin suoraan.
Todennäköisesti se oli juotuna lähes aina hapanta. Maidosta valmistettiin myös voita ja juustoa, jotka olivat peruselintarvikkeita siellä, missä oli karjaa, kuten Galileassa.
Nasaretissa, Neitsyt Marian äidistä 1900-luvun alussa.Toinen tärkeä osa näiden ihmisten ruokavaliota oli öljy. Myös suolavedessä säilöttyjä oliiveja syötiin. Öljyä otettiin jopa matkoille mukaan pienissä litteissä savipulloissa, jotka muistuttivat muodoltaan kanttiinia. Myös viinin juominen oli tavallista, mutta se oli yleensä väkevää, ja siksi se juotiin yleensä veden kanssa, ja joskus se sekoitettiin mausteisiin tai makeutettiin hunajalla.
Yleisimpiä muhennoksia olivat kikherne- tai linssimuhennokset. Suosituimpia vihanneksia olivat härkäpavut, herneet, purjo, sipuli, valkosipuli ja kurkut. Yleisimmin syötiin lammasta tai vuohta ja jonkin verran kanaa. Yleisimpiä hedelmiä olivat viikunat, taatelit, vesimelonit ja granaattiomenat. Appelsiineja, joita alueella on nykyään niin runsaasti, ei vielä tunnettu Galileassa, jossa Pyhä Maria asui. Santa Maria.
Ennen ruokailua joka päivä lausuttiin rukouksia, joissa kiitettiin Jumalaa hänen hyvyydestään saadusta ruoasta. Pöydän siunaus kuului suurin piirtein näin: "Siunattu olet sinä, Herra, meidän Jumalamme, maailmankaikkeuden kuningas, joka olet antanut meille tänä päivänä syödä leipää, maan hedelmää". Ja vastaus oli: Aamen.
Talouden tarpeiden tyydyttämiseksi yksi raskas työ, joka oli tehtävä joka päivä, oli veden kantaminen. Nasaretin lähde oli jonkin matkan päässä, hieman yli viidentoista minuutin kävelymatkan päässä kylän taloista. Maria kävi siellä todennäköisesti joka aamu täyttämässä kannunsa ja palasi kotiin kannettuaan sitä päänsä päällä, kuten alueella on tapana, jatkaakseen työtään. Joinakin päivinä hänen saattoi olla pakko palata lähistölle muina vuorokaudenaikoina pesemään vaatteita.
Vaatteet, jotka Marian oli pestävä, olivat hänen, Joosefin ja Jeesuksen vaatteet. Tavallinen vaate koostui leveästä, väljästä alusvaatteesta tai tunikasta, joka oli yleensä pellavaa. Se ulottui polviin tai vasikoihin asti. Se saattoi olla hihaton tai kainaloon asti ulottuvat hihat.
Tunika kiinnitettiin vartaloon eräänlaisella vyötäröllä, joka oli tehty pitkästä ja leveästä pellavakaistaleesta, joka kiedottiin useita kertoja vartalon ympärille, mutta ei aina tiukasti ja tasaisesti, vaan joihinkin näistä kääreistä muodostui poimuja, joita voitiin käyttää rahan kantamiseen. Tunikan päälle puettiin päällysvaate eli mantteli, joka oli neliön tai pyöreän muotoinen ja yleensä villaa.
Suurin osa Marian päivistä oli epäilemättä täysin normaaleja. Hän käytti monia tunteja kotitöihin: ruoan valmistamiseen, talon ja vaatteiden siivoamiseen ja jopa villan tai pellavan kutomiseen ja perheen tarvitsemien vaatteiden valmistamiseen.
Hän saapui päivän päätteeksi uupuneena, mutta iloisena kuin joku, joka tietää, että näennäisen yksinkertaisilla tehtävillä on ihmeellinen yliluonnollinen teho ja että tekemällä työnsä hyvin hän suoritti ensimmäisen luokan tehtävän.
Francisco Varo PinedaNavarran yliopiston teologisen tiedekunnan tutkimusjohtaja.
Pyhien kirjoitusten professori.
